keskiviikko 24. elokuuta 2016

Uutta suuntaa

Se on syksy täällä taas. Ja vitsi mikä syksy onkin, mulla on koulua iltaisin ja töitä päivisin. Tähän kuvioon mahdutetaan vielä Tessu, tuleva pentu ja muiden töiden etsiminen, ettei tarvitsisi olla ympäri vuorokauden menossa! Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä tosi onnellinen. Jotenkin kaikki vaan sujuu just nyt niin hienosti eikä pahemmin väsytäkään, vaikka kiirettä onkin. Henkankin reissut loppuu kohta, joten minunkin kiire vähän vähenee.

Toissa viikonloppuna korjattiin autoa ja käytiin talkoilemassa beaglekerhon mätsärissä. Olin ensimmäistä kertaa ikinä kehäsihteerinä ja täytyy sanoa, että oli mukavaa puuhaa. Olen käynyt näyttelyissä noin 12-vuotiaasta melko säännöllisesti kuvailemassa ja katsomassa koiria huvikseni, ja omien koirienkin kanssa joitakin kertoja. Kehäsihteeriksi ryhtymistä olen pohtinut jo jonkin aikaa ja nyt sitten sain vahvistuksen sille, että eiköhän sinne kurssille ensi talvena mennä.

Elämää ehkä helpottaa sekin, että nyt on selvillä suunta, minne mennä. Todella pitkään olen ollut vain tyytymätön työhön ja omaan ammattiin, mikä sitten on tehnyt elämästä todella stressaavaa ja ehkä se kyllästyminen on heijastunut sitten muuhunkin elämään. Nyt kun on konkreettisesti tehnyt jotain, eli lähtenyt opiskelemaan ja päättänyt suunnan, minne kulkea, alkaa stressi helpottaa ja kaikki tuntuu jotenkin selkeämmältä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Meille tulee pentu

Me mietittiin, käänneltiin ja väänneltiin asiaa mielessämme vaikka kuinka kauan. Oikeastaan keväästä asti ollaan ainakin pohdittu, että pitäisikö vaiko eikö pitäisi. Ja nyt sitten päätettiin, että pitäisi. Meille tulee beagle tyttö, kutsumanimeltään tyttö tulee olemaan Hali ja viralliselta nimeltään niinkin ihana kuin Tulisalon Korpiruusu. Me kaksi ollaan ainakin jo ihan intona beaglevauvasta. ;) Tessukin olisi varmasti, jos ymmärtäisi, mitä sille höpötetään.

Beagle on ihana koira, ihan aidosti. Ja nyt kun Riinallakin on ikä tehnyt tehtävänsä eikä siitä enää jänismetsälle kovasta innosta huolimatta ole, täytyy saada uusi pieni jänisten kauhu kasvamaan. ;) Beaglehan on myös ehdottomasti se Henkan ihan oma ykkösrotu, jota parempaa ei ole ja beaglesta Henkka on unelmoinut jo pitkään. Miekin tykkään beagleista kovasti, ne on reippaita hännänhuiskuttajia, iloisia, vähän pehmeäluonteisia, helppoja kouluttaa jne. ♥

Meidän tytöstä odotetaan siis jäniskoiraa, ja sen lisäksihän Hali on myös hyvin lupaavan näköinen, joten näyttelyihinkin taidetaan sen kanssa päästä. Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odotella, että saadaan pikku neiti kotiin. ♥

Seuraavalla kerralla palailen sitten taas muiden kuulumisten pariin. :)

maanantai 8. elokuuta 2016

Vaijerista pitkä liina

Meidän Tessu ei ole mikään maailman tottelevaisin tapaus, kun kyse on luoksetulosta. Niinpä sillä on perässään melkein aina pitkä naru. Tavallisissa naruissa on kuitenkin se ongelma, että ne takertuu joka paikkaan, ei ole kovin kevyitä vetää perässää, kiertyvät puiden ympärille ja sotkeentuvat - ja sotkevat sitten joka paikan.

Ostettiin jo joskus kesäkuussa tuollainen noin 3mm paksu muovipäällysteinen vaijeri, jolla on pituutta noin 5m. Vaijeri maksoi 1e/metri. Ajateltiin silloin, että tehdään siitä Tessulle pitkä naru, joka on helppo ottaa mukaan, joka ei takerru mihinkään jne. Noh, nyt lopultakin toteutettiin sitten tuo idea, kun löysin K-Raudasta noita puristusliittimiä ja sopivan kokoisen lukon. Aluksi nimittäin käytiin Motonetissä ja siellä ei sattunut silmiin muuta kuin sellaisia isoja metallimötiköitä (myydään nimellä vaijerilukko), joissa vaijeri kiristetään pulteilla kiinni. Muistelin kuitenkin, että joku muu systeemi tuon vaijerin liittämiseen ja sitomiseen on olemassa ja K-Raudassa sattui lopulta silmiin nuo puristusliittimet.

Hintaa koko narulle tuli noin 8e ja on muuten hyvä! Ei sotkeennu, ei kastu, ei takerru yhtään mihinkään kovassakaan vauhdissa tai puiden ympäri kiertelyssä ja on kevyt. Tämä vaijeri menee myös pieneen tilaan, joten on helppo kuskata mukana toisin kuin narut ja monet muut viritelmät. Soveltuu hyvin vaikka jälkiliinaksi koiralle, matkallekin tämä on näppärä ottaa mukaan, saa tarvittaessa koiran kiinni kyläpaikankin pihaan.
Toiseen päähän tehtiin lenkki ja puristettiin liitin pihdeillä kiinni. Tämän avulla koiran saa tarvittaessa vaikka puuhun kiinni.
Toiseen päähän laitoin lukon ja varmuuden vuoksi kaksi liitintä.
Vaijeri menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään. Ei myöskään sotkeennu tai kastu ja sotke esim. autoa.

lauantai 6. elokuuta 2016

Sienestystä

Kaikki ei ehkä innostu siitä, että syksy on tulossa, mutta mie innostun! Tykkään syksystä kovasti, kaikista niistä raikkaista aamuista, sumusta, sateista, punertavasta auringosta, hämäristä illoista ja ennen kaikkea viileydestä. Helteet ei ole ollenkaan minun juttu, lämmöstä tykkään tietyllä tavalla kyllä, mutta helteitä en kestä yhtään. Ihana syksy siis tulossa! Tosin melko työteliäs, kärsivällisyyttä ja jaksamista vaativa töineen ja opiskeluineen, mutta yhtä kaikki, syksy tietää yleensä ihanaa vuodenaikaa.

Henkka on hoitanut tänä vuonna pakastimen täyttämisen oikein hienosti. Pakastin pursuaa hilloista (hilla eli lakka, tiiättehän), kangassienistä ja mansikoista, mustikoitakin on muutama litra poimittuna. Tänään tehtiin sienisalaattia ja käytiin metsässä lenkkeilemässä.

Lenkkeilyn ja sienestyspuuhien jälkeen poikettiin Henkan kummitädin luona, joka on varmaan yksi maailman optimistisimmista ihmisistä maailmassa. Sellaiset ihmiset saa muutkin hyvälle tuulelle ja sellainen miekin haluaisin olla.

Kotiin tultua ruvettiin ruuan laittoon ja sienisalaatin tekoon. Ennen en voinut sietää sieniä missään muodossa, mutta nykyään tykkään ainakin kangassienistä tehdystä sienisalaatista. Se on tosi hyvää vaikka leivän päälle laitettavaksi.

tiistai 2. elokuuta 2016

Kesäpäivä Rellan kanssa

Elämässä on muutamia asioita, joiden olisin ehdottomasti halunnut menevän toisin ja yksi niistä liittyy tähän suklaasilmäiseen luppakorvaan. Rella tuli minulle, kun olin 18-vuotias, ensimmäinen pidempi ajoreissuni suuntautui Tornioon, josta Relppis haettiin. Se huusi kuin hinaaja koko automatkan Torniosta Rovaniemelle, ihan varmasti unohtumaton ajomatka. Myöhemmin harjoiteltiin autossa oloa oikein tosissaan, köröteltiin mummolaan neljääkymppiä kerran jos toisenkin. Rellan ansiosta tutustuttiin myös Henkan kanssa. Henkalle kun tuli myös labbis Nella sinä kesänä, kun Rella oli vuoden, me kaksi täytettiin 19 vuotta ja aloitettiin viimeinen lukiovuosi vierekkäisillä paikoilla matikan tunnilla.

Me elettiin lokoisasti kahden labbiksen kanssa, retkeiltiin, kalasteltiin, mökkeiltiin, hiihdettiin jne. Nautittiin elämästä. Tuli sitten aika, kun päätettiin muuttaa yhteen ja kaupunkiin. Rella ei kaupunkiin sopeutunut aluksikaan kovin hyvin ja kun lopulta sen vatsa oli stressaamisesta ihan sekaisin jatkuvasti, luovutettiin, ja päätettiin, että sillä on parempi olla Oikaraisella, jossa on rauhallinen ympäristö.

Rella on kuitenkin minun ensimmäinen koira, jonka kouluttamiseen tai mihinkään ei kukaan muu puuttunut, se on kuin ihmisen mieli ja ajatus. En tiedä, onko se elämäni koira, mutta jotain sinne päin - aina tulee ikävä, kun sen joutuu jättämään pois matkasta. Viikonloppuna treenailtiin vähän vanhoja temppuja, että pysyvät mielessä ja Rellan mieli virkeänä. ;) Kyllä siitä jo näkee, ettei se enää ole ihan nuori, vaan jo keski-ikäinen 6-vuotias. Kaunis ja ihana silti ♥