sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Vastaushaaste vai mikä onkaan

En ymmärrä miksi ihmisen pitää olla niin riippuvainen sokerista? Ja mässätä sitä pahaan oloon asti.

Viikko sitten päätin tehdä muutoksen. Oltiin jo lähdössä mökiltä, mutta päätettiinkin löysätä pipoa koirien suhteen ja rentoutua yksi päivä kunnolla. Kannatti!

Päivän paras juttu on ehdottomasti aamu. Aurinkoista syysaamua parempaa ei vaan ole. Jooga teki myös aamulla niiin hyvää!

Muistan ikuisesti lapsuuden kesät ja sen vapauden tunteen, mikä silloin oli, kun poljettiin pyörillä keskellä yötä mökille kavereiden kanssa.

Noloa myöntää, mutta vaikka väitän olevani siisti ihminen ja Tykkään siivoamisesta, meillä on usein melko sotkuista ja tavarat ihan missä sattuu.

En osaa päättää tilaisinko uusia vaatteita Sportsdirectiltä vai en. Ja myisinkö Canonin vai en.

Ärsyttävintä on se, kun tulen pennun kanssa pihalta, ja se pissaa sisälle, koska ulos ei ole kaikelta touhuamiselta ehtinyt...

Tekisi mieli lähteä käymään kotikotona ja olisi ihanaa nähdä myös siskoja!

Minusta on söpöä kun mies lässyttää koirille ja nimittää niitä meidän lapsiksi. Miten niin vauvakuumeisia ihmisiä (H ei ehkä myönnä).
Viime aikoina elämä on tuntunut tosi kivalta. On ollut jotenkin tosi rento olo kaikinpuolin.

Salainen taitoni on kyky rymytä jatkuvasti, kaadan jatkuvasti jotain tai tiputtelen esineitä jostakin. Koirat osaa jo maastoutua hyvissä ajoin, kun jokin homma näyttää epäilyttävältä.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi se, että elettäisiin onnellisina ja terveinä.

Hävetti kun koira rupesi pimeällä haukkumaan pihaan tulevalle ihmiselle ja mie vielä suutuin sille (koiralle siis).

Minulla on pakkomielle tarkistaa ovesta ulos mennessäni moneen kertaan, että onhan avaimet mukana.

Söin tänään jogurttia, marjoja ja mysliä.

Kaikista pahinta on pelätä, että jotain pahaa sattuu jollekin läheiselle. Pelkään nykyään aina.

Olenko ainoa, jonka mielestä syksyn sateisen hämärissä päivissäkin on jotain ihanaa?

Seuraavaksi ajattelin keittää riisiä ja syödä sitä eilen tekemäni broileri-kookoskastikkeen kanssa.

Hyvää oloa

Syksy on vuoden parasta aikaa, silloin on aina ihanan raikas ilma, kauniit värit ja jotenkin olokin on vaan tosi hyvä.  Tänä syksynä olen pitänyt unirytminkin fiksuna koko syksyn (edes viikonloppuisin en anna sen luiskahtaa pieleen) ja oi miten hyvää se tekeekään. Siitä huolimatta, että herään joka yö vähintään kerran käyttämään pentua pihalla, ei suuremmin väsytä.

Olen myös yrittänyt syödä sokeria vähemmän ja syödä enemmän oikeaa ruokaa. Sekin sujuu oikein hyvin. Herkkuja ei nimittäin tee edes mieli, jos syö hyvin ja on myös nukkunut hyvin. Kaikenlaista hifistelyä yritän nyt välttää, koska liika kontrolli ei aiheuta ikinä mitään hyvää.

Hänkin uuden kameran, jo pitkään haaveilemaan Olympus PEN E-PL7:n ja olen tyytyväinen. Se on pieni, kevyt ja sillä saa siitä huolimatta tosi ihania kuvia. Paras kamerahan on se, joka on mukana... ;) Tässä kamerassa on myös Wi-Fi, joten kuvatkin saattaa joku päivä siirtyä ihan blogiinkin asti.

Olen myös innostunut käsitöistä, ja opettelin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Niistä ajattelin saada aikaiseksi ehkä peiton. Vanttuutkin sain lopultakin valmiiksi! Niistä taidan kertoa enemmän myöhemmin.


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hali & kuulumisia

Lomaviikko on sujunut erittäin nopeasti ja nyt olisi jo sunnuntai! Olen kyllä ajatellut ottaa ensi viikoksikin lomaa, niin että tulee pidettyä pois ja pääsee rentoutumaan vähän paremmin (vaikka ensi viikko meneekin neljää koiraa vahtiessa). Hali-neidin kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin. Pikkuinen on hyvin reipas ja tomera tyttö, ja osaa jo vinkua yöllä ulos, joten mie olen sitten juossutkin ulkona. Yksinolojen kanssa ei ole ollut ongelmia - onneksi! Ihana kyllä seurata Halin ja Tessun touhuja, ne tykkäävät toisistaan niin kovasti.

Lomaviikolla otin rennosti, käytiin kansainvälisillä suurmarkkinoilla haistelemassa ihania ruuan tuoksuja ja hypistelemässä kaikkea kivaa. Mukaan tarttui suomalainen puukko, silmälasien puhdistusnestettä, lakuja, brittiläistä toffeeta, saksalaista patonkia ja Henkka osti siinä ohi mennen itselleen uuden pyöränkin. Kivoja tapahtumia tuollaiset markkinat!

Eilen meillä hajosi taas molemmat autot, kyllä hieman ottaa päähän ja pistää haaveilemaan sellaisesta oikeasti hyvästä autosta. Toisaalta me taas ajetaan niin vähän autolla, kerran-pari viikossa käymään vanhempien tykönä tai metsässä, että tuntuisi vähän turhalta maksaa siitä lystistä monta tonnia.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Hali tuli taloon

Siinä se pirpana nyt sitten on... Meidän pieni pissakone, ihan mahdottoman sileäkarvainen, pehmeä ja ruttuinen söpöliini. Reipas, touhukas ja menevä tyyppi, joka pitää minutkin liikkeellä yötä päivää. Varmaan rappukäytävään tulee kohta joku polku meidän ovelta ulko-ovelle, sen verran usein tulee napattua pentu kainaloon, hihna toiseen käteen, kumpparit tai crocsit jalkaan, avaimet taskuun, kipitettyä käytävään, painettua hissinappulaa, odotettua hissiä, seisoskeltua hississä ja lopulta kipaistua ulos. Voi kuinka paljon helpompaa tämä homma olisikaan rivitalossa tai omakotitalossa. Noh, niistä päivistä haaveillessa...

Lauantaina kävin juoksuttamassa Rellaa ja Satuakin, kun vanhemmat ja sisko oli Ylläksellä lomailemassa. Saara tuli seuraksi ja siitäkös riemu nousi, kun Tessuhan RRAKASTAA Saaraa, Tuikea ja Vilppiä. Lenkit kuluu niin paljon kivemmin kahdestaan. :)

Tällä viikolla lomailen. Onko ihanampaa keksitty. ♥
Maisema parvekkeelta ♥

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Uutta suuntaa

Se on syksy täällä taas. Ja vitsi mikä syksy onkin, mulla on koulua iltaisin ja töitä päivisin. Tähän kuvioon mahdutetaan vielä Tessu, tuleva pentu ja muiden töiden etsiminen, ettei tarvitsisi olla ympäri vuorokauden menossa! Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä tosi onnellinen. Jotenkin kaikki vaan sujuu just nyt niin hienosti eikä pahemmin väsytäkään, vaikka kiirettä onkin. Henkankin reissut loppuu kohta, joten minunkin kiire vähän vähenee.

Toissa viikonloppuna korjattiin autoa ja käytiin talkoilemassa beaglekerhon mätsärissä. Olin ensimmäistä kertaa ikinä kehäsihteerinä ja täytyy sanoa, että oli mukavaa puuhaa. Olen käynyt näyttelyissä noin 12-vuotiaasta melko säännöllisesti kuvailemassa ja katsomassa koiria huvikseni, ja omien koirienkin kanssa joitakin kertoja. Kehäsihteeriksi ryhtymistä olen pohtinut jo jonkin aikaa ja nyt sitten sain vahvistuksen sille, että eiköhän sinne kurssille ensi talvena mennä.

Elämää ehkä helpottaa sekin, että nyt on selvillä suunta, minne mennä. Todella pitkään olen ollut vain tyytymätön työhön ja omaan ammattiin, mikä sitten on tehnyt elämästä todella stressaavaa ja ehkä se kyllästyminen on heijastunut sitten muuhunkin elämään. Nyt kun on konkreettisesti tehnyt jotain, eli lähtenyt opiskelemaan ja päättänyt suunnan, minne kulkea, alkaa stressi helpottaa ja kaikki tuntuu jotenkin selkeämmältä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Meille tulee pentu

video
Me mietittiin, käänneltiin ja väänneltiin asiaa mielessämme vaikka kuinka kauan. Oikeastaan keväästä asti ollaan ainakin pohdittu, että pitäisikö vaiko eikö pitäisi. Ja nyt sitten päätettiin, että pitäisi. Meille tulee beagle tyttö, kutsumanimeltään tyttö tulee olemaan Hali ja viralliselta nimeltään niinkin ihana kuin Tulisalon Korpiruusu. Me kaksi ollaan ainakin jo ihan intona beaglevauvasta. ;) Tessukin olisi varmasti, jos ymmärtäisi, mitä sille höpötetään.

Beagle on ihana koira, ihan aidosti. Ja nyt kun Riinallakin on ikä tehnyt tehtävänsä eikä siitä enää jänismetsälle kovasta innosta huolimatta ole, täytyy saada uusi pieni jänisten kauhu kasvamaan. ;) Beaglehan on myös ehdottomasti se Henkan ihan oma ykkösrotu, jota parempaa ei ole ja beaglesta Henkka on unelmoinut jo pitkään. Miekin tykkään beagleista kovasti, ne on reippaita hännänhuiskuttajia, iloisia, vähän pehmeäluonteisia, helppoja kouluttaa jne. ♥

Meidän tytöstä odotetaan siis jäniskoiraa, ja sen lisäksihän Hali on myös hyvin lupaavan näköinen, joten näyttelyihinkin taidetaan sen kanssa päästä. Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odotella, että saadaan pikku neiti kotiin. ♥

Seuraavalla kerralla palailen sitten taas muiden kuulumisten pariin. :)

maanantai 8. elokuuta 2016

Vaijerista pitkä liina

Meidän Tessu ei ole mikään maailman tottelevaisin tapaus, kun kyse on luoksetulosta. Niinpä sillä on perässään melkein aina pitkä naru. Tavallisissa naruissa on kuitenkin se ongelma, että ne takertuu joka paikkaan, ei ole kovin kevyitä vetää perässää, kiertyvät puiden ympärille ja sotkeentuvat - ja sotkevat sitten joka paikan.

Ostettiin jo joskus kesäkuussa tuollainen noin 3mm paksu muovipäällysteinen vaijeri, jolla on pituutta noin 5m. Vaijeri maksoi 1e/metri. Ajateltiin silloin, että tehdään siitä Tessulle pitkä naru, joka on helppo ottaa mukaan, joka ei takerru mihinkään jne. Noh, nyt lopultakin toteutettiin sitten tuo idea, kun löysin K-Raudasta noita puristusliittimiä ja sopivan kokoisen lukon. Aluksi nimittäin käytiin Motonetissä ja siellä ei sattunut silmiin muuta kuin sellaisia isoja metallimötiköitä (myydään nimellä vaijerilukko), joissa vaijeri kiristetään pulteilla kiinni. Muistelin kuitenkin, että joku muu systeemi tuon vaijerin liittämiseen ja sitomiseen on olemassa ja K-Raudassa sattui lopulta silmiin nuo puristusliittimet.

Hintaa koko narulle tuli noin 8e ja on muuten hyvä! Ei sotkeennu, ei kastu, ei takerru yhtään mihinkään kovassakaan vauhdissa tai puiden ympäri kiertelyssä ja on kevyt. Tämä vaijeri menee myös pieneen tilaan, joten on helppo kuskata mukana toisin kuin narut ja monet muut viritelmät. Soveltuu hyvin vaikka jälkiliinaksi koiralle, matkallekin tämä on näppärä ottaa mukaan, saa tarvittaessa koiran kiinni kyläpaikankin pihaan.
Toiseen päähän tehtiin lenkki ja puristettiin liitin pihdeillä kiinni. Tämän avulla koiran saa tarvittaessa vaikka puuhun kiinni.
Toiseen päähän laitoin lukon ja varmuuden vuoksi kaksi liitintä.
Vaijeri menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään. Ei myöskään sotkeennu tai kastu ja sotke esim. autoa.

lauantai 6. elokuuta 2016

Sienestystä

Kaikki ei ehkä innostu siitä, että syksy on tulossa, mutta mie innostun! Tykkään syksystä kovasti, kaikista niistä raikkaista aamuista, sumusta, sateista, punertavasta auringosta, hämäristä illoista ja ennen kaikkea viileydestä. Helteet ei ole ollenkaan minun juttu, lämmöstä tykkään tietyllä tavalla kyllä, mutta helteitä en kestä yhtään. Ihana syksy siis tulossa! Tosin melko työteliäs, kärsivällisyyttä ja jaksamista vaativa töineen ja opiskeluineen, mutta yhtä kaikki, syksy tietää yleensä ihanaa vuodenaikaa.

Henkka on hoitanut tänä vuonna pakastimen täyttämisen oikein hienosti. Pakastin pursuaa hilloista (hilla eli lakka, tiiättehän), kangassienistä ja mansikoista, mustikoitakin on muutama litra poimittuna. Tänään tehtiin sienisalaattia ja käytiin metsässä lenkkeilemässä.

Lenkkeilyn ja sienestyspuuhien jälkeen poikettiin Henkan kummitädin luona, joka on varmaan yksi maailman optimistisimmista ihmisistä maailmassa. Sellaiset ihmiset saa muutkin hyvälle tuulelle ja sellainen miekin haluaisin olla.

Kotiin tultua ruvettiin ruuan laittoon ja sienisalaatin tekoon. Ennen en voinut sietää sieniä missään muodossa, mutta nykyään tykkään ainakin kangassienistä tehdystä sienisalaatista. Se on tosi hyvää vaikka leivän päälle laitettavaksi.

tiistai 2. elokuuta 2016

Kesäpäivä Rellan kanssa

Elämässä on muutamia asioita, joiden olisin ehdottomasti halunnut menevän toisin ja yksi niistä liittyy tähän suklaasilmäiseen luppakorvaan. Rella tuli minulle, kun olin 18-vuotias, ensimmäinen pidempi ajoreissuni suuntautui Tornioon, josta Relppis haettiin. Se huusi kuin hinaaja koko automatkan Torniosta Rovaniemelle, ihan varmasti unohtumaton ajomatka. Myöhemmin harjoiteltiin autossa oloa oikein tosissaan, köröteltiin mummolaan neljääkymppiä kerran jos toisenkin. Rellan ansiosta tutustuttiin myös Henkan kanssa. Henkalle kun tuli myös labbis Nella sinä kesänä, kun Rella oli vuoden, me kaksi täytettiin 19 vuotta ja aloitettiin viimeinen lukiovuosi vierekkäisillä paikoilla matikan tunnilla.

Me elettiin lokoisasti kahden labbiksen kanssa, retkeiltiin, kalasteltiin, mökkeiltiin, hiihdettiin jne. Nautittiin elämästä. Tuli sitten aika, kun päätettiin muuttaa yhteen ja kaupunkiin. Rella ei kaupunkiin sopeutunut aluksikaan kovin hyvin ja kun lopulta sen vatsa oli stressaamisesta ihan sekaisin jatkuvasti, luovutettiin, ja päätettiin, että sillä on parempi olla Oikaraisella, jossa on rauhallinen ympäristö.

Rella on kuitenkin minun ensimmäinen koira, jonka kouluttamiseen tai mihinkään ei kukaan muu puuttunut, se on kuin ihmisen mieli ja ajatus. En tiedä, onko se elämäni koira, mutta jotain sinne päin - aina tulee ikävä, kun sen joutuu jättämään pois matkasta. Viikonloppuna treenailtiin vähän vanhoja temppuja, että pysyvät mielessä ja Rellan mieli virkeänä. ;) Kyllä siitä jo näkee, ettei se enää ole ihan nuori, vaan jo keski-ikäinen 6-vuotias. Kaunis ja ihana silti ♥

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Helteinen viikonloppu

Ihana kesä! Vietettiin vähän pidennettyä viikonloppua mökillä, jossa pääsikin rentoutumaan ihan oikeasti kunnolla. Viikonlopun jälkeen tunsi olonsa niin levänneeksi ja rentoutuneeksi, ettei sunnuntaiahdistuskaan iskenyt tavalliseen tapaan. Helteetkin on ihania, jos vain saa vapaalla olla ja käydä uimassa ja viilentymässä välillä. Töissä helteet tekee olon todella tuskaiseksi, kun pitäisi jaksaa koko päivä olla ulkona eikä työvaatettakaan voi mahdottomasti vähentää.

Mutta viikonloppu, siitä me nautittiin! Saunottiin rantasaunassa, uitiin, tehtiin halkoja, grillailtiin, kalastettiin ja kuunneltiin hiljaisuutta. Sitä nimittäin tuolla mökillä riittää. Oli kiva istuskella illalla laiturilla, uittaa mato-onkea vedessä ja heitellä virvelillä vilkkua. Tarttui sieltä sitten muutamia pieniä ahvenia ja yksi hyvän kokoinen haukikin syöttiin.

Hauesta tehtiin fileitä, jotka grillasin kasvisten kanssa yhtä aikaa pannulla. Kylkeen keitin vielä uusia pottuja omasta maasta. Hauen maustoin tuoreella sipulilla, mustapippurilla, yrttituorejuustolla, suolalla, tillillä ja muutamalla sinihomejuuston ripauksella. Oli hyvää.
Sunnuntaina käytiin Oikaraisella ja uimassa hiekkarannalla, jossa sattui olemaan yhtä aikaa pari kaveriakin. Oli ihanaa nähdä Saaraa pitkästä aikaa ja uida kunnolla. Tuo Henkka kun ei ole mikään innokas uimaan, niin monesti saa yksin räpiä. :D Mutta voinpa sanoa, että tällä hetkellä olen aika onnellinen ♥

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Positiiviset x3

1. Juhannus oli ihana. Ihanaa lämpöä, aurinkoa, ihania ihmisiä ja ihanaa metsässä ja joella oleskelua. Ihanat koirat ja ihana minun rakas Henkka ♥ Ole niin onnekas, kun mulla on vierelläni sellainen ihminen kuin Henkka, se välittää, on lähellä, piristää ja rakastaa. Ihan minun toinen puolisko.

2. Ihanat maisemat, siis kuinka paljon voi kotikyläänsä rakastaa? Mie rakastan kaikkea sitä rauhaa, hiljaisuutta, tuttuja kiviä, karikkoja, saaria ja rantoja. Ne on niin kotoisia ja tuttuja. Keskiyön aurinko kun vielä kultaa koko maiseman, niin sitä voisi vaikka haljeta onnesta.

3. Soutaminen. Joella oleminen on jotain ihan parasta, kun airoilla vetelee hiljaksiin vauhtia, lokit kalastaa ympärillä ja aurinko paistaa yötä päivää. Moottori jotenkin pilaa aina tunnelmaa metelillään, mutta soutaminen on niin rauhoittavaa puuhaa, sitä jotenkin sulautuu siihen ympäristöönsä.

torstai 12. toukokuuta 2016

Vaattunkiköngäs

Käytiin viime perjantaina Vaattungilla katselemassa tulvaa. Tarkoitus oli käydä siellä paistamassa makkaratkin, mutta se sitten jäi, kun ei uskallettu (lue: mie en uskaltanut) mennä sillasta yli, kun Raudanjoki tulvi niin kovasti. Pitkospuutkin kelluivat vedessä ja jos liian kauaksi aikaa jäi seisoskelemaan, niin vajosi veteen. Käännyttiin sitten takaisin ja käytiin Vikakönkäällä Vaattunkivaaran päällä ihailemassa maisemia ja paistettiin siellä makkarat.




Oon viettänyt ensimmäisiä viikkoja kotona yksin, kun Henkka on reissutöissä. Aika orvolta tuntuu yksinoleminen, mutta aika aikaansa kutakin ja tätä nyt tällä kertaa. Valokuvaamiseen pitäisi ruveta panostamaan vähän enemmän, se on jäänyt ihan täysin sellaiseksi ohimennen räpsimiseksi. Kamera kainaloon, muutama kuva sieltä täältä räpsräps, ja siinä se on. :D Näissä kuvissa nyt on hieman yritystä valotusajalla leikkimisineen.
Vaattunkivaaran päältä näkyy kauas:


torstai 11. helmikuuta 2016

Kasvisruokakokeiluja

Oon testannut paria kasvisruokaa tässä viime ja tällä viikolla. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että oiskohan ne hyviä ja voisipa testata. :) Uusimmassa yhteishyvässä oli pari mielenkiintoista ohjetta, joten viime maanantaina kipittelin kauppaan ja ostin ainekset. Toinen ruoka oli raastepihvit ja toinen bataattikeitto.

Bataattikeitto
500g bataattia
1 sipuli
2 isoa tomaattia
3 valkosipulin kynttä
1-2rkl öljyä
5dl kasvislientä
1tl suolaa
1tl juustokuminaa
½tl pippuria
Kuori ja paloittele bataatti. Lohko tomaatit ja sipuli. Kuori valkosipulinkynnet. Pane kasvikset uunivuokaan, valuta päälle öljyä. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Soseuta kasvikset sileäksi, lisää kasvisliemi ja mausteet. Kuumenna keitto ja ohenna tarvittaessa vedellä. Ripottele pinnalle siemeniä ja tarjoa keitto kermaviilin kanssa. 
Itse jätin bataattikeitosta suolan pois, koska tein kasvisliemen kasvisliemikuutiosta. Bataattikeitto olisi ollut ihan hyvää muuten, mutta tuo juustokumina ei vaan sovi minun makuhermoille, ei uppoa oikein mitenkään. Tehtiin joskus Tikka Masala -mausteella jotain ruokaa, siinä oli ilmeisesti tuota juustokuminaa myös, koska en vaan saanut sitä ruokaa alas kuin sen yhden kerran.

Raastepihvit
400 g porkkanaa
250 g perunoita
1 omena
1 sipuli
2 munaa
2 rkl perunajauhoja
1 dl vettä
1 dl korppujauhoja
1,5 tl suolaa
0,2 tl pippuria
1 tl oreganoa
0,5 ruukku basilikaa
öljyä tai voita
Kuori ja raasta selleri tai porkkanat, perunat ja omena hienoksi raasteeksi. Silppua sipuli ja kuullota pehmeäksi öljytilkassa. Silppua basilika. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna taikinan tekeytyä hetki. Kuumenna lettupannulla öljyä tai voita. Lusikoi taikinaa pannulle ja paista pihvejä keskilämmöllä noin 3 minuuttia molemmin puolin.
 Nämä oli tosi hyviä ja tulee varmasti tehtyä vielä joskus uudestaankin!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Toimivaa kotikosmetiikkaa

Pitkästä aikaa kirjoittelemassa, kun pitää saada vähän ohjeita talteen. ;) Olen aika pihi ostelemaan itselleni mitään kosmetiikkatuotteita, ne on minun mielestä aika kovahintaisia siihen nähden, miten vähän sitä itse tuotetta monessakin pakkauksessa on. Mulle ei ole oikeastaan ikinä tullut mieleenkään, että esimerkiksi kuivashampoota voisi tehdä itse. Kasvonaamioitahan on netti pullollaan ja melkein jokaisessa blogissa ja naistenlehdessä on joskus joku kasvonaamio-ohje ollut.

Kävin maanantaina 4H-yhdistyksen järjestämällä kotikosmetiikka kurssilla, jolla tehtiin aktiivihiilinaamio, merisuolasuihke hiuksille, jalkakylpyä varten niitä jalkakylpypalasia, sekä kuivashampoo. Merisuihketta testailin heti samana päivänä ja totesin toimivaksi, se tuo kampaukseen kivasti pitoa ja littanat hiukset saa sen avulla pöyhittyä vähän muhkeamman näköiseksi.
Vasemmalla aktiivihiilinaamio, oikealla kuivashampoo
Tänään kokeilin sitten aktiivihiilinaamiota ja kuivashampoota. Naamio tuntui kyllä kivalta, siinä olevan öljyn ansiosta kasvojen ihosta tuli mukavan pehmeä. :) Kuivashampookin toimi hienosti, siihen tosiaan sekoitettiin yksinkertaisesti tummaa kaakaojauhetta ja maissitärkkelystä/perunajauhoa, perunajauhon/maissitärkkelyksen ollessa se varsinainen tärkeä ainesosa. Tummiin hiuksiin vaan kannattaa tietysti laittaa tuota kaakaojauhetta, niin ei hiukset mene haalean värisiksi.

Varsinkin tähän kuivashampooseen ihastuin, koska talvisin minun hiukset rasvoittuu tosi nopeasti ja kuiva pääänahka ei erityisesti ilahdu noista kaupan suihkuteltavista kuivashampoista, joissa onkin todennäköisesti vähän vaikka mitä ainesosia... Tämä sopii hyvin herkällekin pääanahalle. Nyt pystyn pesemään hiuksia jopa joka toinen päivä, ettei tarvitse ihan joka päivä suihkussa seistä ja hiuksia kuivailla.

Näiden kotikosmetiikkaohjeiden ainoa ongelma on nuo ainekset, jotka tuntuu vähän vaikeilta. Yksinään kotona en ehkä olisi lähtenyt kokeilemaan, kun noiden aineksien hankkiminen olisi tuntunut liian vaikealta. Kuulemma useimpia erikoisia aineksia löytyy mm. apteekista ja loput saa vaikkapa nettikaupoista (Pieni tuoksukauppa, Ruohonjuuri, Luontaistuntija jne)

Merisuihke hiuksille:
100ml kuumaa vettä, noin 60 asteista
1rkl Epsom-suolaa
½tl kuolleen meren suolaa
½tl Aloe vera-geeliä
muutama tippa eteeristä öljyä

Kuumenna vesi noin 60-asteiseksi. Kaada vesi suihkepulloon, lisää sinne muut aineet ja ravistele reippaasti, kunne suola on sulanut. Eteerinen öljy ei ole pakollinen ainesosa.

Aktiivihiilinaamio:
60ml bentoniittisavea (tai jotain muuta savea jauhemaisena)
1-2 tippaa Eucalyptus eteeristä öljyä
1-2 tippaa Pipariminttu eteeristä öljyä
1-1½ml aktiivihiiltä (saa apteekista)
 1 rkl kookosöljyä
1rkl Aloe vera -geeliä
30-60ml kamomillateetä

Hauduta kamomillatee ja sulata siihen kookosöljy. Sekoita aktiivihiili ja savi keskenään. Lisää eteeriset öljyt ja aloe vera -geeli. Sekoita mahdollisimman hyvin. Kaada tee-öljyseos hitaasti sekaan. Sekoita/vatkaa hyvin kermamaiseksi.

Kuivashampoo:
2rkl tummaa kaakaota
2 rkl perunajauhoja/maissitärkkelystä
hippunen kanelia tai eteeristä öljyä (nämä ei ole pakollisia

Sekoita ainekset ja ripottele päähän. Ravistele ylimääräiset pois.

Kylpypommi (jalkakylpy)
1dl soodaa
1 rkl sitruunahappoa
2 rkl öljyä
3-6 tippaa eteeristä öljyä
elintarvikeväriä

Yhdistä kaikki aineet keskenään. Tuoksu ja väri eivät ole välttämättömiä. Painele tiiviisti muotteihin, esim. tuorekelmulla päällystetty kananmunankenno. Koostumuksen olisi tarkoitus olla hieman tahnamainen ennen muotteihin laittamista.